Hetkeen minusta ei oo kuulunu. Ajattelin vähän päivittää miten menee ja sillai. Olin viikko sitten Italiassa. Prahasta meni bussi aina Napoliin asti. Mie jäin pois Trentossa, Pohjois-Italiassa. Siellä tapasin Lauran, joka oli tullut tutuksi Bulgariassa vuosi takaperin. Mentiin hänen kanssa käymään Garda-järvellä ja Bologniassa. Sieltä mie jatkoin matkaa päiväksi Firenzeen, jossa tapasin Fiamman. Hän oli suomessa vaihtarina silloin vuonna yks ja kaks, ja ollaan oltu nyt joku kolme vuotta ystäviä. Oli ihana päästä juttelee hänen kaa suomea. Ja nähdä kulttuurin ja taiteen keskusta, Firenzeä. Valitettavasti turisteja oli ihan liikaa minun makuuni, joten jäi Sikstuksen kappelit toiseen kertaan..
Nyt mie oon ollu takasin Tsekeissä viikon päivät. Juhannusta vietettiin eilen, ja Benin lähtöä. Se sai sitten viimein lähettyä puol tuntii sitten, vaikka sen aikeena oli lähteä viime yönä. Heh he. Hauskaa ainakin oli. Kiitos Hannahin ruotsin-brittiläisen päivän paisteen, ja Onnin. :)
Koneeni melkein menehtyi tuossa alku viikosta, mutta päivän levon jälkeen se otti taas toimiakseen. Säikähdin jo kuoliaaksi. En olis halunu alkaa sitä vakuutusyhtiö rumbaa, ja toiseks en olis tieny miten selviän vikasta kuukaudesta.
Mulla on nyt siis vihdoin paluulippu ostettuna. Oon taas kuvioissa 25. heinäkuuta. Eli kuukauden päivät ja mää pääsen nauttii suomen kesästä ja kärpäsistä.
Sitä ennen mie huhkin täällä Tsekin paahteessa. Tai huhkin ja huhkin. En tänään, koska on juhannus. Ei ne täällä ees varmaa tiedä mikä se on, mutta me ollaan päätetty pyhittää päivä sille, eikä siihen oo poikki puolen sanaa. Kiitosta vain.
Yllättävää kyllä, mutta oon saanu aika paljon luettua täällä ollessani. Gogolia, koska Katin kirjasto on mieletön, ja sitten klassikko satuja. Toissa päivänä lopetin just Veljeni Leijonamielen ja eilen aloitin Liisan seikkailut Ihmemaassa. Oon mie myös aikaa tappaessani kutonu sukkia. Eipä niitä tässä +35 helteessä tarvita, mutta ompahan sitten joululahjat luvassa kaikille mönkiäisille hyvissä ajoin.
Maalaaminen on ollu yhtä ala- ja ylämäkee. Motivaatio on vähän hukassa ja ideat pulppuaa ja sit taas katoo. Kirjoitan aika paljon, ja sketsaan mitä mieleen tulee, mutta työhön alkaminen on yhtä tuskaa. Varsinkin ku mun mustepullo otti ja hajosi. Lisäksi se kaikki siivoominen maalamisen jälkeen (maalaan yleensä museotilassa, koska siellä on suurin pöytä) on niin karmee prosessi, että sitä punnitsee kahteen kertaan aloittaisko sitä vai ei.
Mulla on muutenkin hirvee ongelma tehä sitä, kun ainut joka antaa palautetta ja kritiikkiä töistäni on tällä hetkellä on minä itte. Siihen pitäisi tottua, mutta oon tosi surkemus tekee taidetta itteeni varten. Tartten yleensä päämäärän johon pyrkiä. esim. tehdä työ jollekin lahjaksi, tai näyttely tai jotain. Lisäksi sätin itteeni niin kauheesti mitä ikinä teenkin niin tuntuu tosi rankalta tehdessäkin. Oon niin sosiaalinen, jopa taiteessakin, et janoan kommenttia ja näkökulmia ja oivalluksia, jotka potkii mua jatkaa.
Tai sit mä ehkä tarvin vaan muusan. Heh.
Muusista puheen ollen, mun täytyy nyt täälläkin nostaa mun tän hetken ihailunkohde ja inspiroitumisen lähde: Sons of Anarchy. Oon kuluttuna koko kuukauden töllöttäen tätä sarjaa seasonista toiseen. Oon sisimmässäni kamala redneck- ja antisankareiden -fani ettei toista. Sarjan musiikit vie mut ihan hurmioon. Ne just sitä kamaa mistä mää tykkään. Stoner rockia ja välillä vähän akustista kamaa.
Ei ne miehetkään tatuointiensa ja prätkiensä kanssa pahan näkösiä oo. Katon just neloskautta ja varmaa tähän asti mun lemppari. Ei lahaa ja paljon jännitystä ja yllättäviä käänteitä. Tuntuu niin kutkuttavan jännältä, että pakko pitää aina breikkiä jaksojen välissä.
Ens viikolla on tulossa uusivapaaehtoinen. Sandra, ranskan-italilainen, kokki. Maltan tuskin odottaa mitä se taikoo meidän keittiöön. Ois sitä varmaa ihan kiva sydä välillä jotain lihaakin t. kaks kuukautta osa-aikaisena kasvissyöjänä.
Täytyy viedä varmaa nyt koirat ulos. Ne näyttää nyt niin levottomilta, että vahinko saattaa käydä. Ulkona on vaan niin kuuma, ettei ne siellä pahemmin viihdy. Asvalttipolttaa, ja varjokohtia on hyvin vähän. Mie kyl tykkään jollain tavalla tosta säästä. Ehkä sanon vielä näin ko en oo viel palanu. Kunhan pääsis vielä jonnekin uimaa. Tuo joki on niin virtaava etten sinne enää uskalla. Eilen koetin, ja herranjestas, vähän pelotti.
Markus on tulossa käymään kahden viikonpäästä, ja kolmen viikon päästä Taneli. Sit onkin kotiin lähdön paikka ja Tampereen Teatterikesä, josta oon ihan intopinkeenä.
Haluisin vielä ehkä mennä käymää Saksassa kun täällä keski-Euroopassa ollaan. Saa nähä ehtiikö ja miten reitin planeerais. We'll see.
Kasilta leffaan kattoo The Man of Steel. Jee.
Hyvää Juhannusta kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti