Saavuin Tsekkeihin turvallisesti kaksi päivää sitten, noin yhdeksän maissa illalla. Otin taksin Prahan keskustaan, jossa työnantajani, Katariina odotti minua. Ensimmäinen yöni uudessa maassa tapahtui kynttilän valossa Kirill -nimisen restauroijan kotona. Talosta oli mennyt sähköt, ja haparoimmen pimeässä kolmiossa tuikkukynttilöiden avulla suorittamaan iltatoimet. Jaloissa pyöri huomionkipeä, pullukka ja äänekäs narttukissa, joka vei sydämeni.
Heräsin seuraavana aamuna katselemaan kaupunkia ja tuntemaan Keski-Euroopan hajun ja maun. Ostin viereiseltä torilta mansikoita, kuljin t-paidalla ja shortseilla, ja näin valtavan määrän ihmisiä. Ostin maalaustarvikkeet ja akvarellipaperia, jota uskon hamstraavani aivan varmasti vielä lisää. Oli se niin paljon edullisempaa kuin suomessa. Praha ei kuitenkaan ollut niin upea, kuin odotin. Ehkä se turistimäärä ja se etten nähnyt yhtään marionettinukkea, jäi antamaan kaupungista harmittavan kuvan. No varmaan käydään siellä vähintään kerran viikossa, koska monet työntekijät tulevat sieltä.
Restauroijan kotoa. Toulouse-Lautrecin juliste!
Lähdin eilen Táboriin, jossa virallisesti nyt asun seuraavat kolme kuukautta. Asumme siis museon tiloissa, jonne on tarkoitus tehdä pysyvä Katariina Lillqvistin näyttely. Kuukauden päästä on avajaiset, ja siihen pyritään saada paikat valmiiksi. Meitä on täällä vapaaehtoistyössä/harjoittelussa muutamasta erimaasta:
Mia Wisconsinista, opiskellut nykytaidetta Madisonissa. Monica ja Lance Floridasta ( työskentelevät vaihtoehtoisen matkailun järjestäjinä), toimivat pääasiassa täällä kokkeina. Joanna puolasta, mutta opiskelee Taikissa lavastusta.
Eilen meillä oli tämän lisäksi vieraina Hannah, ruotsin-brittiläinen (puhuttii Onnin kanssa sille ruotsia niin paljon kun kyettiin. Iltaan mennessä se alkoi sujua) englannin opettaja, ja yksi italialainen maailman matkaaja jonka nimeäni en nyt saa päähäni. Ja tietty tsekkiläisiä nuoria.
Täällä on vähän asiat nurinkurin, jota en oikein osanut olettaa, vaikka luulin bulgariassa nähneeni kaiken. Koirat kulkevat vapaana ja saavat tulla sisään pubeihin, aurinko tosiaan paistaa, että hiki tulee pintaan, kun nenänsä työntää ulos (onneksi museo kivirakennus, ja ilma on viileä), olutta juodaan lounaalla ja kaikkea muuta ihan ihmeellistä.
Seuraavalla kerralla vähän enemmän Táborista.
